Irlantiin tutustuminen jää meillä tällä erää harmittavan lyhyeksi, mutta ehkä joskus toiste? Tälle päivälle olimme jo etukäteen varanneet aamukymmeneksi kierroksen kohteeseen Guinness Storehouse, joka kertoo Guinnessin oluen historiasta ja nykypäivästä. Esillä ovat mm. oluen eri ainesosat, valmistus, tynnyrinteko sekä oluen mainonta eri vuosikymmeninä. Reitin varrella oli paitsi kuvia ja videoita myös ääniä, tuoksuja ja makuja: maisteluhuoneessa tarjottiin minilasillinen olutta täysi-ikäisille.
Rakennuksessa on kaikkiaan seitsemän kerrosta, ja aivan kierroksen alussa on kopio Arthur Guinnessin allekirjoittamasta 9 000 vuoden vuokrasopimuksesta panimon tontille; panimon hän perusti vuonna 1759. Nykyinen Storehouse on ollut aikoinaan panimon käymislaitos.
Seitsemännessä kerroksessa on Gravity Bar, jossa voi nauttia pääsylipun hintaan sisältyvän tuopillisen. Baarista ovat myös hulppeat 360 asteen näkymät Dubliniin. Kaiken kaikkiaan tutustumiskäynti oli mielestämme antoisa ja Guinness hienosti ja monipuolisesti esitelty.
Toiseksi tämän päivän kohteeksi olimme haaveilleet Kilmainhamin vankilaa (engl. Kilmainham Gaol, iiriksi Príosún Chill Mhaighneann), mutta sinne voi tutustua vain opastetuilla kierroksilla ja liput varataan yleensä loppuun viikkoja etukäteen. Ajattelimme kuitenkin käydä kysymässä, josko pääsisimme tutustumiskäynnille ja se kannatti: jaossa oli tälle päivälle lyhyen kierroksen lippuja ja vieläpä ilmaiseksi. Kierrosta odotellessamme kävimme kahvilla, ja siitä lähdimme oppaan ja monen muun vierailijan kanssa vankilaan.
Kierroksella selvisi, että vankila avattiin vuonna 1796 ja suljettiin vuonna 1924 eli yli sata vuotta sitten. Vankilaan sijoitettiin paitsi tavallisia rikollisia myös poliittisia vankeja, jotka olivat osallisina Irlannin vapaussodassa, taistelussa Irlannin itsenäisyyden puolesta. Kuulimme karmaisevia tarinoita hirttotuomioista sekä teloituksista ampumalla. Vankilassa oli pidetty myös ihmisiä, jotka olivat syyllistyneet vähäisiin rikoksiin ja jotka odottivat kuljetusta Australiaan; suurin osa heistä, mukaan lukien lapset, pidettiin ahtaisissa ja pimeissä 1700-luvulla rakennetuissa selleissä. Sen sijaan 1800-luvulla lisätty itäsiipi rakentui keskusatriumin ympärille, jossa oli kolme avointa kerrosta metallikäytäviä – ehkä perinteinen kuva vankilasta. Aikoinaan vangeista nuorin oli tuomionsa alkaessa tiettävästi viisivuotias, sillä tuohon aikaan lapset saattoivat joutua vankilaan jopa näpistelystä tai kerjäämisestä.
Illasta sitten Jari teki meille jo lähtöselvityksen huomiselle lennolle, joten huomenna yritämme osua lentokenttäbussiin ja päätyä lennolle kohti kotimaata. Päiviä reilipassissa on jäljellä nyt viisi.