Sääennusteen mukaan tänään oli tulossa poutapäivä tai korkeintaan pientä sadetta, siispä liikkeelle – tosin vasta puolen päivän maissa. Suuntana oli Atrimin puutarha-alue (Antrim Castle Gardens), yli 400 vuotta vanha historiallinen ulkoilualue kaupungin keskustan tuntumassa. Ihan ensin näimme puistossa linnoituskukkulan (The Motte), jonne johti spiraalina kukkulaa kiertävä polku, huipulla näköalapaikka, sinne siis. Ylhäältä aloimme jo hahmottaa, kuinka suuresta puistosta on kyse. Alue on hienosti restauroitu, ja se on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia.
Linnoituskukkulalta oli hyvät näkymät lähellä olevaan italialaiseen porrastorniin, joka rakennettiin vuonna 1887 osaksi vanhaa Atrimin linnaa. Itse linna tuhoutui tulipalossa vuonna 1922, ja vain porrastorni jäi jäljelle. Tornilta eteenpäin oli kaikenlaista kivimuuria, mutkittelevia polkuja ja tunneleita sekä tunnelmallinen vanha kivisilta. Alue oli ilmiselvästi suosittu ulkoilukohde, sillä perheitä lapsineen ja koirineen oli liikkeellä runsaasti. Hauska yksityiskohta oli, että monet vastaantulijat tervehtivät meitäkin, tuntemattomia.
Mitäs me vaeltajat! Lähdimme puistoa seurailevan joen vartta eteenpäin kohti Lough Neagh -järveä. Tuuli yltyi, mutta onneksi ei satanut. Järven rannalta lähdimme paluumatkalle metsän halki järven rantaa seuraten. Kaikkiaan askelia tuli noin 15 000, joten teimme oivan päiväkävelyn, joka kyllä vaati lepoa. Ja pitäähän meidän valmistautua huomiseen junamatkaan kohti Dublinia.
Kuvagalleriaa on päivitetty, käyppä kahtomassa.