Vielä pari päivää Vihreällä saarella. Aamu valkeni lähes rankkasateessa, mutta onneksi paikalliselle juna-asemalle oli vain muutaman minuutin matka. Ensin puksuttelimme lähijunalla Belfastiin ja siitä vaihdoimme Dublinin-junaan. Hyvä, että pääsimme edes mukaan, sillä juna oli täyteen buukattu emmekä olleet ostaneet paikkalippuja, kuten emme tätä aiemminkaan tällä reilillä. Seisoimme puolisen tuntia vaunujen välikössä, kunnes pari paikkaa vapautui. Niinpä tungimme itsemme istumaan loppuajaksi.
Hotellimme löytyi Jarin navigointitaidoilla hetimmiten, ja kello oli jo sen verran, että pääsimme suoraan majoittumaan. Kahvien jälkeen lähdimme käveleksimään kaupungille ja suuntasimme kohti Liffey-jokea (iiriksi An Life). Joki jakaa Dublinin kahteen osaan: pohjois- ja eteläpuoleen. Eteläpuolta pidetään yleisesti vauraampana ja siistimpänä, kun taas pohjoispuoli on hintatasoltaan edullisempi, perinteisesti työväenluokkainen.
Joelta suuntasimme eteläpuolelle Temple Bar -alueelle, jossa oli pubeja ja ravintoloita vieri vieressä. Päätimme tänään syödä jotakin perinteistä irlantilaista ruokaa, ja valitsimme annoksen nimeltä Irish Stew (irlantilainen lammasmuhennos), joka valmistetaan perinteisesti lampaanlihasta, perunoista, sipulista ja yrteistä, lisukkeena leipää ja voita. Oikein hyvää oli.
Irlantihan on oma maansa, Irlannin tasavalta, joka on kuulunut Euroopan unioniin vuodesta 1973 alkaen. Valtion iirinkielinen nimi on Éire. Täällä valuuttana on euro, ja puhelinliittymä toimii samalla hinnalla kuin Suomessa ilman roaming-lisämaksua, tosin kuin Brittein saarilla, jonne ostimme reissunetin. Toisaalta Briteissäkään emme vaihtaneet puntia vaan maksoimme kortilla – tämä toimi oikein hyvin.
Ennen hotellille tuloa kävimme vielä iltapalaa Lidlistä, jossa tietysti oli vain itsepalvelukassoja. Onneksi älysimme pyytää heti apua, ettei hermo repeäisi, kuten kävi edellisellä reissulla Puolassa. Nyt onnistuimme jo suht hyvin 👌