Tiistai 1.9.2026 / Päivä nro 2 / Pariisi

Pariisiin päästiin viimein Air Francen aikaisella aamukoneella, ja kyyti oli perillä melkein ajallaan. Sittenpä meillä menikin aikaa, kun otimme niskaotteen Pariisin metroliikenteestä ja erityisesti sen lippusysteemistä, mutta lopulta onnistuimme. Olimme ostaneet tälle päivälle etukäteen liput Eiffel-torniin ylös asti, mutta ilman muuta myöhästyimme varaamastamme aamupäivän ajasta. Niinpä toimme rinkat kaikessa rauhassa hotellille, joka ei todellakaan ollut keskustassa.

Menimme Eiffelille ja kyselimme, olisiko meidän mahdollista päästä torniin vaikkakin monta tuntia suunnitellusta myöhässä. Turvatarkastuksen henkilöt päästivät meidät läpi ja sanoivat, että aina kannattaa yrittää. Infosta neuvottiin ostamaan uudet liput ja laittamaan sähköpostitse tietoa siitä, miksi emme tulleet etukäteen sovittuna aikana. Saa nähdä, saammeko rahamme takaisin.

Eiffel-tornihan on korkeanpaikankammoiselle (= Jaana) sopiva yli 300 m korkea takorautaihme. Asiantuntijoiden mukaan torni kärsii ruosteesta ja murtumista, ja joka seitsemäs vuosi tehtävä maalaus vain pahentaa sen tilannetta. Ja ilman muuta meidän piti päästä niin korkealle kuin mahdollista! Tukevinkaan rakenne ei ole täysin immuuni huojunnalle, kun korkeus nousee 300 metriin. Luin netistä, että tornin huipulla vierailevan ei kannata säikähtää, vaikka rakennus huojuukin tuulessa kuudesta seitsemään senttimeriä. Onneksi ei ollut tuulinen päivä, vaan ilma oli aurinkoinen, jopa kuuma.

Vaikka Eiffel-torni on selkeä turistirysä, mielestämme se kannattaa valloittaa ainakin kerran elämässä. – Illallisella kävimme hotellimme lähistöllä olevassa paikallisten suosimassa ravintolassa ihanalla sisäpihalla, jossa oli päivän jälkeen sopivan vilpoisaa. Ja sitten unille aikaisen aamun jälkeen.