Toiselle Pariisin-päivälle olimme niin ikään ostaneet liput valmiiksi jo koti-Suomessa, kohteena Louvre ja siellä tietysti maailman kuuluisin maalaus, Mona Lisa, ranskaksi La Joconde. Maalaus näytti juuri niin pieneltä kuin Jaana muisti sen vuoden 1977 reililtään, mutta katsojia (ja selfien ottajia) riitti hurjaksi ruuhkaksi asti. Sitkeästi kuitenkin seisoimme joukossa ja pääsimme viimein kasvokkain Mona Lisan kanssa. Olimme teettäneet tekoälyllä neljän tunnin kierrossuunnitelman Louvreen. Tekoäly kertoi: ”Kun tulette Säätyjen saliin, jossa Mona Lisa sijaitsee, älkää jääkö tutkimaan kaikkea ympärillä olevaa vaan suunnatkaa suoraan katsomaan tuota kuuluisaa maalausta.” Toimimme siis näin.
Tekoälyn innoittamina kävimme myös katsomassa Milon Venuksen, ranskaksi Venus de Milon, tuon antiikin kreikkalaisen veistoksen, joka on tehty noin vuonna 130–110 eaa (!). Tähän mennessä olimme nähneet Louvressa niin paljon maalauksia ja veistoksia, että päämme olivat pyörällä, mutta etsimme vielä ennen lähtöämme Apollon gallerian, ranskaksi Galerie d’Apollon. Se osoittautui loisteliaaksi juhlasaliksi, joka tunnetaan upeista kattomaalauksistaan ja Ranskan kruununjalokivistä. Kyllä kulta kimalteli ja seinät olivat täynnä Ranskan muinaisia kuuluisuuksia, joukossa peräti yksi nainenkin.
Ajallisesti itse Louvreen käytimme noin neljä tuntia, mutta jonotuksessa turvatarkastuksineen kului aikaa paljon enemmän. Vaikka onkin jo syyskuu, meitä turisteja näyttää riittävän.
Louvren jälkeen kävimme katsastamassa vielä Pariisin kuuluisimman katedraalin, Notre Damen, mutta itse kirkkoon oli niin pitkä jono, että emme jääneet sen jatkeeksi. Maailmanmaineeseen katedraalin nosti aikoinaan Victor Hugon tarina Notre Damen kyttyräselkäisestä kellonsoittajasta, tästä muistan lukeneeni tyttärillemme Disneyn version. Ja muistissa on myös vuonna 2019 katedraalissa syttynyt tuhoisa tulipalo. Kirkko avattiin mittavien korjaustöiden jälkeen uudelleen yleisölle joulukuussa 2024, mutta vielä oli näkyvissä huputettuja kirkon osia.
Sitten olikin jo aikaa viivähtää katukahvilassa, ihmetellä Pariisin vilkkautta ja nauttia kauniin kesäisestä säästä. Pienen lepotauon jälkeen pinnistimme vielä Seinen iltaristeilylle, olihan tämä viimeinen iltamme Pariisissa. Näkymät Seineltä Pariisin iltaan olivat hienot mutta vaikeasti kuvattavat – tallensimme ne muistoihimme.
