Pariisista Lontooseen matkustimme Eurostarilla, tuolla Englannin kanaalin alitse kulkevalla junalla. Vuonna 1994 avattu Eurostarin reitti liikennöi Pariisin Gare du Nordin ja Lontoon St. Pancrasin asemien välillä, ei väliasemia. Matka kaupungista toiseen kestää nopeimmillaan vain noin kaksi ja puoli tuntia.
Rautatieasemalle pitää saapua hyvissä ajoin, sillä passin- ja turvatarkastus ottaa aikansa – nyt aktivoimme reilipassimme ensimmäistä kertaa tällä matkalla. Turvatarkastuksessa Jaanalla portin läpi kävely piippasi tutusti, ja tehtiin ulkoinen tarkastus, myös kenkien pohjat katsottiin. Jari joutui purkamaan koko rinkkansa, ja syyksi paljastui lopulta Leatherman, joka jäi Ranskan tulliin. Se sitten siitä. Kaikki matkatavarat kuitenkin kannettiin omatoimisesti junaan, ja ainakin ensimmäisessä luokassa oli hyvin tilaa rinkoillekin.
Eurostarin kanaalin alittava tunneliosuus kestää vain noin 20 minuuttia, ja pimeässä mentiin ihan reipasta vauhtia, paikoin jopa 340 km/t. Loput ajasta reitti kulki maan kamaralla, ensin Ranskan puolella ja sitten Britanniassa kohti Lontoota. Lipun hintaa kuuluivat suht mukavat ja tilavat penkit sekä salaattilounas ja juomat (viini, olut, vesi, kahvi). Oikein mukava kokemus kaikkineen.
Majoituimme Lontoon lähellä olevaan Readingin kaupunkiin, josta on toivottavasti kätevä sukkuloida valitsemiimme kohteisiin. Nyt on vuorossa hotellimajoituksen sijaan airbnb, sillä pyykillekin on päästävä välillä. On myös mukava asua silloin tällöin kodinomaisesti, ja olemme uudessa osoitteessamme viisi yötä.
Ennen unille menoa kävimme iltakävelyllä ja tutkailimme Readingin muutamia nähtävyyksiä: Forbury Gardens ja Reading Abbey, joka oli aikoinaan yksi suurimmista Euroopan kuninkaallisista luostareista. Nyt jäljellä ovat enää rauniot. Reading Forbury Gardens on puolestaan tunnettu upeasta puutarhasuunnittelustaan sekä puiston keskellä seisovasta ikonisesta Maiwand Lion -leijonapatsaasta. Tosin kesä oli tehnyt puistolle tehtävänsä: ruoho oli kulottunutta ja ruskeaa.
