Tänään matkustimme reilusti ajassa taaksepäin, sillä Stonehengen massiivisen kivikehän rakentaminen aloitettiin jo 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Alun perin muodostemaan kuului neljä sisäkkäistä kivikehää, ja korkeimpien kivipaasien päälle oli vielä nostettu paasia vaakatasoon – korkeimmat ryhmät ovat lähes kahdeksanmetrisiä! Ihan varmaa teoriaa ei ole siitä, miten tämä on ollut tuona aikana mahdollista. Ja ihmetystä herättää vielä se, että kaukaisimmat paadet on tuotu Walesista ja Skotlannista. Paasia on yhä jäljellä, vaikka nykyisin monet niistä ovat kaatuneet, viety pois tai kadonneet.
Stonehengen tarkoituksesta ei ole varmuutta. Sen on arveltu olleen aurinko- ja kuukalenteri, temppeli, hauta- tai kokoontumispaikka – jokin näistä tai kaikkea näitä. Kiinnostavaa on, että rakennelman koillispuolen sisäänkäynti on suunnattu kesäpäivänseisauksen auringonnousuun. Tuolloin aurinko nousee tarkasti pääkiven kohdalta.
Tänään lähdimme taas aamusta matkaan junalla yhden vaihdon taktiikalla. Salisburysta matkustimme bussilla Stonehengelle, tarkemmin sanottuna lippukassalle, ja siitä sitten vielä yhdellä bussilla ihan paikan päälle. Ja muitakin turisteja oli liikkeellä, vaikka bussi olikin jo siirtynyt talviaikatauluun eli harventuneisiin ajoihin. Kivipaadet oli erotettu sitä ympäröivästä polusta naruaidalla, joten ihan lähelle kiviä ei päästy. Polun toisella puolella laidunsivat kaikessa rauhassa lampaat, ja meno oli suuresta ihmismäärästä huolimatta seesteinen.
Mielestämme kohde on vaikuttava, kun mietimme, millainen työmäärä rakennelman takana on. Toki tämä on taas yksi turistipyydys, mutta ainakin Jaanan mielikuvitus lähti lentoon. Ja onhan Stonehenge yksi Unescon maailmanperintökohteista.
Kävimme myöhäisellä lounaalla Stonehengeltä tullessamme Salisburyssa tunnelmallisessa The Bishops Mill -ravintolassa.
