Olemme edelleen Englannissa, ja tänään vuorossa oli tutustuminen Windsorin linnaan, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Lontoosta. Linnalla on pitkä historia aina vuodesta 1070, ja kukin hallitsija on vuorollaan laajentanut ja muokannut sitä mieleisekseen. Linna on myös antanut nimensä nykyiselle Windsorin hallitsijasuvulle, ja se on yksi nykyisenkin kuninkaan virka-asunnoista.
Linna selvisi ehjänä toisesta maailmansodasta, mutta vuonna 1992 syttynyt tulipalo teki pahaa jälkeä; sen vaurioiden korjaaminen kesti viisi vuotta.
Windsorin linna on maailman suurin asuttu linna – ja kokonsa vuoksi turistille vaikea kuvattava. Linnan sisällä teimme kierroksen, mutta sieltä ei saanut ottaa valokuvia. Ihana kuvattava olisi ollut kuningatar Maryn 1920-luvulla valmistunut nukkekoti, joka oli täynnä hienoja yksityiskohtia huonekaluineen ja toimintoineen: siinä oli tietysti mm. sähkövalot mutta myös vesijohdot, viemärit ja hissit. Tämä ei ollut tarkoitettu pienten lasten leikittäväksi silloin aikoinaankaan.
Linnan sisäpihalla olevaan Pyhän Yrjön kappeliin emme valitettavasti päässeet, sillä se on sunnuntaisin suljettu yleisöltä. Sinne on haudattu useita kuninkaallisia, viimeisimpänä kuningatar Elisabet II.
Aamupäivästä alkanut matkamme sujui suotuisasti, mutta toki pientä säätöä pitää olla. Juna-ajeluun kuului yksi vaihto, ja väliasemalla selvisi, että toisen välin juna ei kuljekaan tänään. Korvaava kyyti oli bussi, johon oli hyvä opastus. Ja sama tietysti toisin päin. Liput linnaan saimme ostettua vaivattomasti lipputoimistosta, vaikka mennessä iskikin epäilys, josko päivä olisi loppuunmyyty. Väkeä oli kyllä liikkeellä, mutta ei tungokseen asti. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, ei valittamista.
Iltapäivällä olimme hyvissä ajoin takaisin asunnollamme, joten aikaa jäi huoltotöihin ja niiden jälkeen illalliseen paikallisessa ravintolassa. Olemme molemmat myös hiukan flunssaisia, joten lepo on paikallaan.